Johdatus käännöstekniikoihin

Kääntämisen tavoitteena on ilmaista lähtökielisen tekstin merkitys toisella kielellä ilman, että alkuperäinen viesti muuttuu.

Tässä onnistuminen edellyttää erilaisten käännöstekniikoiden tuntemista. Sopivan tekniikan valintaan vaikuttavat muun muassa sisällön luonne ja tarkoitus. Taitavat kääntäjät varmistavat näillä tekniikoilla alkuperäisen viestin tarkan välittämisen.

Ammattitaitoiset kääntäjät voivat myös opastaa sinua sisällöllesi parhaiten sopivan tekniikan valitsemisessa, jotta lähtötekstin alkuperäinen merkitys varmasti säilyy käännöksessä.

Tärkeimmät käännöstekniikat

Sanatarkka käännös

Suoraa tai sanasanaista kääntämistä käytetään usein sellaisten kielten välillä, jotka muistuttavat sekä muodoltaan että semantiikaltaan toisiaan. Tämän tekniikan lähtökohtana on, että eri sanoille löytyy toisista kielistä suorat vastineet.

Käytännössä tällainen kääntäminen ei useinkaan toimi, koska vain harvoilla sanoilla on vain yksi käännös. Tämä pätee konkreettiseen asioihin – esimerkiksi kissa on englanniksi ”cat” ja ranskaksi ”chat” – sekä sanoihin, jotka ilmaisevat tunteita tai abstrakteja konsepteja, kuten ”rakkaus/love/amour” tai ”kuolema/death/mort”.

Suora lainaaminen

Suora lainaaminen on käännöstekniikka, jossa alkukielinen sana tai lause lainataan suoraan lähtötekstistä kohdetekstiin. Käännetyssä tekstissä tällaiset lainatut termit kirjoitetaan usein kursiivilla. Tavoitteena on välittää ilmaisu uskollisesti lähtötekstistä kohdetekstiin.

Käytännössä tällä tekniikalla vältetään kääntämästä ilmaisuja tai nimiä, joihin yhdistyy vahvoja kulttuurillisia perinteitä alkuperäisessä kielessä. Usein paikallisiin käsitteisiin viittaavat termit, joille ei ole suoraa vastinetta kohdekulttuurissa, säilytetään alkuperäisellä kielellä ja kursivoidaan. Esimerkiksi ”taco” tai ”sauna” voisivat olla tällaisia termejä.

Monet asiantuntijat, kuten García Yebra, suosittelevat välttämään tämän tekniikan liiallista käyttämistä. Jos lainasanoja käytetään, niiden merkitys voi olla hyvä selittää, jos se ei käy helposti ilmi kontekstista. Monissa teksteissä tätä tekniikkaa käytetään tuomaan käännökseen paikallisvivahteita.

Sanojen lainaaminen

Käännöslaina on tekniikka, jossa lauseen tai syntagman jokainen osa käännetään erikseen sanojen suoran lainaamiseen välttämiseksi. Käännöslaina säilyttää lähtökielen syntagman rakenteen, mutta sen yksittäiset osat käännetään. Esimerkki englanninkielen termi ”motherboard” kääntyy suomeksi muotoon ”emolevy”.

Erilaisten lainojen eroa voidaan havainnollistaa ranskan kielen termillä ”rosbif”, joka tarkoittaa paahtopaistia. Se auttaa selventämään vierassanojen, erikoislainojen ja käännöslainojen eroa. Jos "rosbif" säilytetään englanninkielisessä muodossa ”roast beef”, kyseessä on suora laina eli vierassana. Jos se mukautetaan muotoon ”roasbif”, siitä tulee erikoislaina. Termi voidaan myös kääntää ranskaksi ”paahdetuksi paistiksi”, jolloin se olisi käännöslaina.

Kääntäjä voi valita tilanteen ja kohdekielen mukaan sopivan tavan lainata ja mukauttaa termejä.

Transpositio

Transpositiossa alkuperäinen merkitys ilmaistaan käännetyssä virkkeessä käyttäen eri sanaluokan sanaa. Käytännössä tekniikka siis muuttaa virkkeen kieliopillista rakennetta. Esimerkiksi ”200 vuotta sitten” ilmaistaan ranskassa rakenteella ”Siitä on 200 vuotta”. Transposition seurauksena ranskassa käytetään adverbin sijasta verbiä.

Modulaatio

Modulaatiolla tarkoitetaan käännöstieteessä termin käsitteellisen perustan muuttamista. Käytännössä se tarkoittaa näkökulman muuttamista ilman, että alkuperäinen merkitys muuttuu. Prosessissa lähtötekstiä käsitellään abstraktimmalla tasolla ja metaforinen lähtökohta on erilainen. Esimerkiksi englannin kielen termi ”health insurance” olisi sanasanaisesti käännettynä ”terveysvakuutus” mutta suomeksi termi kääntyy muotoon ”sairausvakuutus”. Vaikka näkökulma muuttuu, merkitys säilyy samana.

Kotouttaminen

Kotouttamisessa sama tilanne tai merkitys välitetään täysin erilaisilla tyylillisellä tai muodollisella keinolla. Tätä tekniikkaa käytetään usein tietylle kulttuurille ominaisten sanontojen kääntämisessä. Esimerkiksi ”sataa kuin saavista kaatamalla” voidaan kääntää ranskaksi sanonnalla ”il pleut des cordes” (sanasta sanaan käännettynä ”sataa naruja"). Keinolla varmistetaan, että alkuperäisen ilmauksen olennainen viesti säilyy, vaikka sanat vaihtuvat.

Adaptaatio

Tämä tekniikka tarkoittaa käännöksen sopeuttamista käyttökontekstin mukaan: lähtötekstin kulttuurillinen elementti korvataan kohdekielessä kulttuurillisesti ekvivalentilla elementillä. Otetaan esimerkiksi teenjuonti: Englannissa ihmiset saattavat ”jäädä teelle”, kun taas Suomessa yleisempää on ”juoda kahvit”. Toinen esimerkki voisi olla amerikkalainen termi ”tailgate party” eli ”takakonttibileet”, joka viittaa parkkipaikalle kokoontumiseen ennen urheilutapahtumaa ruoan, juoman ja hauskanpidon merkeissä. Toisessa kulttuurissa, jossa tällainen perinne ei ole tuttu, kääntäjä voisi viitata esimerkiksi ”peliä edeltävään piknikkiin” tai ”peliä edeltävään kokoontumiseen”, jotta merkitys tulisi selväksi kohdeyleisölle.

Kompensointi

Kompensoinnissa kääntäjä valitsee lähtötekstin sanalle kohdekielestä vastineen, joka ei vastaa tarkasti lähtökielen sanaa mutta on sitä käsitteellisesti lähellä. Tavoitteena on säilyttää mahdollisimman tarkasti alkuperäisen sanan merkitys. Kaksikielisissä sanakirjoissa sanoja voidaan joskus merkitä synonyymeiksi, vaikka niitä ei voi käyttää vaihtoehtoisesti jokaisessa asiayhteydessä.

Esimerkiksi englanninkielinen idiomi ”costs an arm and a leg" tarkoittaa, että jokin on hyvin kallista (”maksaa käden ja jalan”). Jos idiomi käännettäisiin sanasta sanaan ranskaan, se menettäisi olennaisen merkityksensä. Kääntäjä voisikin sen sijaan käyttää ranskankielistä ilmaisua ”coûte les yeux de la tête”, jonka kirjaimellinen käännös on ”maksaa silmät päästä”. Ilmaisu välittää ranskaksi alkuperäisen ajatuksen kalleudesta, vaikka siinä käytetäänkin eri ruumiinosia. Esimerkki osoittaa, kuinka kompensoinnilla idiomaattisia ilmaisuja voidaan kääntää siten, että alkuperäinen merkitys välittyy tarkasti myös kohdekielellä.

Onko käännösmenetelmä ja käännöstekniikka sama asia?

Menetelmällä ja tekniikalla viitataan kääntämisestä puhuttaessa eri asioihin. Käännösmenetelmää sovelletaan koko käännökseen, kun taas saman tekstin sisällä voidaan käyttää tilanteen mukaan useita erilaisia käännöstekniikoita.

Mitkä ovat yleisimmin käytetyt käännösmenetelmät?

1. Kommunikatiivinen käännös: Tätä menetelmää voidaan nimittää myös tulkitsevaksi käännökseksi. Tarkoituksena on säilyttää alkuperäisen tekstin tarkoitus ja varmistaa, että käännös tekee lukijaan samankaltaisen vaikutuksen.
2. Sanatarkka käännös: Käytettäessä tätä menetelmää lähtötekstin rakenne ja kielelliset osatekijät käännetään huolellisesti sana sanalta, lause lauseelta tai virke virkkeeltä.
   
3. Vapaa käännös: Kääntäjä irtautuu alkuperäisen tekstin rakenteesta ja ilmaisee alkuperäisen viestin vapaasti.
   
4. Uskollinen käännös: Tämä on tieteellinen ja kriittinen käännöstapa, jota käytetään usein dokumentaarisissa tarkoituksissa. Pääpaino on lähtötekstin uskollisessa noudattamisessa.